12 Helmikuu 2022
Mietin useammin kuin kerran, että mikä järki tässä umpihankivaeltamisessa oikein onkaan? Remmottuaan ahkiota koko voimallaan jälleen tunnin ajan ja päästyään siinä ajassa muutaman sata metriä eteenpäin, tulee väistämättäkin mieleen kyseenalaistaa harrastuksen mielekkyys. Tuli mieleen ystäväni Jennin kommentti: ”Kai te tiedätte olevanne vähän hulluja :D”. Edessä siintää vain tiheää pöpelikköä ja lukemattomia pieniä ojia, jotka menneiden viikkojen kovista pakkasista huolimatta ovat edelleen sulia. Ahkion ja lähes kolmimetristen metsäsuksien kanssa kääntösäde on kuin peräkärryllä.
Viimeistä murua myöten on ollut mukana Parhaissa Ruokablogeissa 26 Marraskuuta 2017 lähtien